Katso myös: Mi, M&I, mí

mi

1. maorin kielitunnus (kaksikirjaiminen, ISO 639-1)

mi

1. (interrogatiivinen, runollinen) mikä
2. (relatiivinen, runollinen) mikä, joka

   He alle istahtivat koivupuun, / mi kasvoi kaltahalla salmensuun, / ja tavan mukaan pikku toraan jälleen / he joutuivat.

• IPA: /ˈmi/
• tavutus: mi

• mi Kielitoimiston sanakirjassa

mi

1. (musiikki) solmisaatiossa duurisävelasteikon kolmas sävel

mi

1. hiiri

mi

1. (persoonapronomini) minä

mi m./f. (monikko mis m./f.)

1. (possessiivinen, adjektiivinen) minun ... -ni

   mi coche – minun autoni (yksi auto)

   mis coches – minun autoni (useat autot)

• yo, mí
• painottomat possessiivipronominit: mi, tu, su, nuestro, vuestro, su

mi

1. (persoonapronomini) minä

mi (muiden pronominien edellä me)

1. objektimuoto sanasta io; minua, minut; minulle

   Mi vedi? – Näetkö minut?

   Non puoi vedermi. – Et voi nähdä minua.

   Dammelo! – Anna se minulle!

mi m. (monikko mi)

1. (musiikki) mi (suhteellisella sävelasteikolla)
2. (musiikki) e (absoluuttisella sävelasteikolla)

mi

1. rōmaji-transkriptio sanasta み
2. rōmaji-transkriptio sanasta ミ

mȋ

1. (persoonapronomini) me

• IPA: /mîː/
• tavutus: mi

• ja, ti, on, ona
• mi, vi, oni

mi

1. (persoonapronomini, taivutusmuoto) datiivimuoto sanasta ja

• IPA: /mi/
• tavutus: mi

mȋ (kyrillinen ми)

1. (persoonapronomini) me

• ja, ti, on, ona
• mi, vi, oni

mi (kyrillinen: ми)

1. (persoonapronomini, taivutusmuoto) datiivimuoto sanasta ja

mi

1. (persoonapronomini) me

• ja, ti, on, ona
• mi, vi, oni

mi

1. (persoonapronomini) minä

mi

1. (persoonapronomini, taivutusmuoto) datiivimuoto sanasta já

mi

1. (persoonapronomini) me

mi

1. (interrogatiivinen) mikä

   Mi van a kezedben? – Mikä on kädessäsi?

2. jotain, mitään

   Nincs mit hozzátennem. – Minulla ei ole mitään lisättävää.

   Még szerencse, hogy volt mit enni! – Olipa onni että oli jotain syötävää!

mi (gen. min, part. midä)

1. (interrogatiivinen) mikä

   Midä sinä teged? – Mitä teet?